Taksiliikenteen alkuvuodet Turussa

Turun kauppatori v. 1914. Taustalla Axel Wiklundin rautakauppa.

Autoilija Johan Vikström Kupittaan puistossa heinäkuussa 1914. Auto on merkiltään Hupmobile.

Elokuun 2.pnä 1906 jättivät monttööri Robert Reinhold Sjöholm (Sumu) ja waunutyöntekijä Nestor Emil Tähtinen Turun maistraattiin seuraavanlaisen anomuksen: “Täten saamme nöyriimmästi ilmoittaa tässä kaupungissa aikovamme alkaa harjoittamaan pika-ajurin tointa automobiilillä ja samalla saamme ilmoittaa mainitun moottorin olevan 9 hevosvoimaisen ja nopeuden 45 kilometriä tunnissa. Toimituskirjoja asiassa anomme Suomen kielellä.”

Turun maistraatti hyväksyi tämän sopimuksen hieman muunneltuna 4.pnä elokuuta 1906 ja liikennöinti Brahen puistosta voitiin alkaa.

Autoja tuli hitaasti lisää ja v.1911 autoja tiedetään olleen 4 kpl (1913 jo 13 kpl).. Samana vuona perustettiin Turun ensimmäinen virallinen taksiasema – Phoenix, Aurakatu 9:n kohdalle.

Alussa perusmaksuna oli 1-2 hengeltä 50 penniä ja sillä ajettiin 600 metriä minkä jälkeen maksu nousi 10 penniä kutakin 300 metriä kohti. Autoille kertyi vuosittain 10 000 – 15 000 kilometriä ja vilkkaimpina päivinä kesällä päiväkassat olivat 30-40 markan tietämissä. Alkuvuosien automerkkejä olivat Opel, Adler, NSU, Stöwer, Nag ja Hupmobile.

Ensimmäisen maailmansodan aikana autojen määrä tippui 22:sta autosta 5:teen. Polttoaine- ja tarvikepula pakottivat lopettamaan tai auto “rekviredattiin” (pakkotilaus) Venäjän armeijan käyttöön.

Opelin ratissa Alvar Jalonen. Jalosen kolmikymmenvuotinen autoilijanura päättyi karmealla tavalla ryöstömurhaan työssään 1932.

Autonkuljettaja Oksanen Wiklundin pirssissä.

Kieltolain pyörteistä 2. maailmansotaan

Autoteollisuuden vilkastuminen vuosina 1923-28 aiheutti varsinaisen autoliikenteen läpimurron Suomessa. Samalla alkoi myös amerikkalaisten autojen valtakausi suosituimpana vuokra-autonakin T-Ford. Vapaa vuokra-autoliikenne loppui 1938 kun Turussakin tuli voimaan liikennetarpeeseen perustuva tarveharkinta.

Kieltolaki ja sen vaikutus heijastui myös vuokra-autoiluun voimakkaasti. Asiakkaat halusivat usein joko ostaa tai kuljettaa spriitä. Lukuisissa poliisiratsioissa takavarikoitiinkin autoja, peruutettiin ajokortteja ja annettiin sakkoja. Tästä johtuen 6.4. 1925 perustettu Turun Ammattiautoilijat ry päätti kokouksessaan 13.11.1928 kieltää jäseniltään ammattikunnan “tuotekehittelyn” ja liiketoiminnan. Seuraavana vuonna pidettiin Turun Messut ja autojen määrä nostettiin 240:een.

Toinen maailmansota ja polttoainepula aiheutti sen että autoilijat siirtyivät 1941 häkäpönttöihin. Keväällä 1941 oli kaikkiaan 70 turkulaisessa vuokra-autossa hiilikaasutin.

1950-luku radiovälitteinen tilauskeskus – uusi aikakausi Turussa

Vuonna 1953 kesällä Turkuun perustettiin taksien tilauskeskus, ns. RINGTILL. Se oli puhelinvälitteinen järjestelmä, jossa asiakas sai auton soittamalla yhteen puhelinnumeroon, ja keskus välitti puhelut taksiasemien tolppapuhelimiin.

Samaan aikaan, 14.6.1953, kokoontui 25 henkilöä ravintola Teiniin perustamaan Radio Taxi Puhelinosuuskunnan. Nimi muutettiin myöhemmin Turun Ulataksi Osuuskunnaksi ja kesällä 1991 Turun Ula-Taxi Oy:ksi.

Ulataksin ja vanhan tolppapirssin eli Alataksin välillä oli ajoittain kovaakin kilpailua. Alussa suuri osa taksiautoilijoista vastusti ulaliikennettä ja mukaan lähti 170 taksista 54 autoa. Vähitellen vastustus väheni ja lopulta kaikki liittyivät ulataksiin. Turun taksiautoilijoista enemmistö oli kuulunut vuonna 1925 perustettuun Turun Ammattiautoilijat ry nimiseen yhdistykseen joka hoiti taksien lisäksi myös linja- ja kuorma-autoilijoiden edunvalvontaa. 50-luvun alkupuolella alkoi eräiden taksiautoilijoiden mielestä olla aika perustaa oma yhdistys hoitamaan ainoastaan taksien asioita ja niinpä joukko turkulaisia taksiautoilijoita kokoontui 18.11.1954 Vähäväkisten talossa ja he perustivat Turun Henkilövuokra-autoilijat ry nimisen yhdistyksen johon liittyi jo perustamisvuonna 62 autoilijaa. Jäsenmäärä kasvoi tasaisesti siten, että vuonna 1970 noin 180 autoilijasta yhdistyksen jäseniä oli jo yli 150 kappaletta. Näin oli yhdistyksemme saavuttanut heti toimintansa alussa enemmistön alueen taksiautoilijoiden keskuudessa ja oli itseoikeutettu ajamaan autoilijoiden asioita Turussa. Näitä asioita olivat ensisijassa liikennelupa- ja taksa-asiat sekä erilaisten lausuntojen antaminen mm. paikallisista liikennejärjestelyistä. Vuodesta 1973 lähtien yhdistys on myös järjestänyt kuljettajakoulutusta. Vuoden 1994 vuosikokous päätti, että yhdistyksen nimi muutetaan enemmän nykykieleen sopivaksi Turun Taksit ry:ksi.

Turun Ula-Taxi:n ulakeskus 50-luvulla.

40 vuotta myöhemmin siirtyminen ATK-aikaan

Marraskuussa 1993 Turun alueen taksit siirtyivät datavälitteiseksi ja tilausten välitystä sekä laskutusta alkoi hoitaa vuonna 1992 peustettu alueellinen tilauskeskusyhtiö Lounais-Suomen Taxidata Oy, joka nykyisin on yksi maamme suurimmista taksikeskuksista. Tilauksia välitetään Lounais-Suomessa kahdeksan (8) kunnan alueella noin 460 taksille, vuoden jokaisena päivänä ympäri vuorokauden. Lounais-Suomen Taxidata Oy välittää takseja seuraavissa kunnissa 24/7. Turku, Kaarina, Raisio, Naantali, Rusko, Lieto, Paimio ja Salo (kanta-Salo ja Halikko)

Lounais - Suomen Taxidata Oy:n otettua alueen  kyydinvälityksen hoitoonsa marraskuussa 1993 Turun Ula-Taxi Oy:n tehtävät Turun - Kaarinan alueella vähenivät oleellisesti ja  yhdistyksen ja Ulan johdon kesken alettiin miettiä tehtävien yhdistämistä ja Ulan lopettamista. Tämän tuloksena Turun Ula -Taxi Oy lopetettiin vuonna 2002.

Taksiliikenteen vapauduttua kilpailulle 1.7.2018 tapahtui myös järjestökentässä muutoksia. Turun ympäristössä pienemmät taksiyrittäjien paikallisyhdistykset ryhtyivät ajamaan omaa toimintaansa alas ja osa ympäristökuntien taksiyrittäjistä liittyi Turun Taksit ry:n jäseniksi. Laajemmalta alueelta muodostuvan jäsenistön myötä yhdistyksen nimi päätettiin muuttaa vuoden 2018 vuosikokouksessa Turun Seudun Taksiyrittäjät ry:ksi.  

Tällä hetkellä Turun Seudun Taksiyrittäjät ry:n jäsenyrittäjiä on n.200 ja autoja yrittäjillä yhteensä yli 300 kpl. Asiakkaan tarpeisiin autokalustosta löytyy henkilöautoja, farmareita, pikkubusseja (1+8) sekä esteettömiä autoja liikuntarajoitteisille henkilöille.